Maahanmuuttajien polku – kotivanhemmuudesta työelämään

Caritas on hankkeen aikana luonut maahanmuuttajille turvallisen tilan olla, puhua ja hengittää. Luottamuksen rakentamiseksi ryhmän vetäjät ovat laittaneet oman persoonansa peliin ja ovat aktiivisesti mukana keskusteluissa. Kielitaidosta ei ole tehty estettä, vaan apuna on aina tarvittaessa käytetty tulkkia.

6 ryhmätapaamista ja 3 yksilöohjausta
4
Muuta

Sosiaaliohjaaja haastattelee ryhmään tulijat ennen ryhmätapaamisten alkamista. Keskustelussa tutustutaan osallistujien taustaan ja elämäntilanteeseen. Esimerkiksi traumaperäinen stressihäiriö tai epäselvyydet oleskelulupa-asiassa voivat haastaa osallistumisen. Tavoitteena ryhmässä on päästä asian äärelle eli työelämävalmiuksien vahvistamiseen, löytämiseen ja voimaannuttamiseen. Jos ryhmätapaamisilla on mukana lapsia, ryhmäläisiä lähestytään usein lasten kautta. Ryhmäläisiä kannustetaan kertomaan ja puhumaan ensin lapsesta, minkä jälkeen keskustelua tuodaan lähemmäksi ryhmäläistä, vanhemmuutta ja työ- ja opiskeluhistoriaa. Ryhmäkooksi on määritelty 4 henkilöä, mikä mahdollistaa turvallisen ympäristön luomisen ja onnistuneen tulkkaamisen. Ryhmäohjaajan apuna tapaamisissa toimivat tulkki/tulkit ja lastenhoitaja.

  1. Ryhmätapaaminen – tutustuminen

Ryhmäohjaajat ja avustajat esittelet itsensä ja toiminnan selkosuomella ja tarvittaessa kuvia apuna käyttäen.

Tämän jälkeen jokainen ryhmäläinen esittelee itsensä suomen kielellä tai halutessaan muulla osaamallaan kielellä, johon tulkkaus löytyy. Caritaksessa on käännetty englantia ja espanjaa suomeksi. Ryhmän pääasiallinen työkieli on aina suomi, sillä vahvistamalla suomen kielen taitoa vahvistetaan parhaiten myös työelämävalmiuksia Suomessa.

Lopuksi keskustellaan ryhmäläisten toiveista ja ajatuksista. Halutessaan ryhmäläiset voivat piirtää ensin ja esitellä ajatuksensa niiden avulla. Ryhmän ohjaaja osallistuu kaikkeen toimintaan ja kohtaa ryhmäläiset tasavertaisina.

2. Ryhmätapaaminen – vanhemmuus voimavarana

Karjalaisten perinnenukkejen käyttö ryhmätyön välineenä.

Pienten perinnenukkejen tekemisen ääressä ryhmäläiset käsittelevät vahvuuksiaan, elämän ja vanhemmuuden kokemuksiaan sekä omaa hyvinvointiaan. Ohjeistus on, että nukke saa olla reilusti “minä” oman tarinankerronnan kautta. Myös ryhmän vetäjät ja ohjaajat tekevät omat nukkensa, kertoen samalla omaa tarinaansa. Ja kannustavat ryhmäläisiä tuomaan omaa tarinaansa, vahvuuksiaan ja vanhemmuuttaan rohkeasti esille. Ryhmätoiminnan periaatteet ovat läsnäolo, kohtaamisen taito ja turvallisen ympäristön luominen ryhmäläisille.

Yhdessä, käsillä tekemällä, kysellään tukikysymyksillä vanhemmuudesta, koulutuksesta ja mahdollisista työelämäkokemuksista, jotta saadaan kartoitettua ryhmäläisten kokonaisvaltainen tilanne.

Maahanmuuttajat aloittavat tarinansa usein Suomesta ja kertovat miten ovat toimineet Suomessa. Usein se ei ole koko tarina, sillä monella on ollut elämää, opiskelua, työtä ja vanhemmuutta jo ennen Suomeen tuloa. Näitä taitoja pyritään tuomaan keskustelussa esille ja tietoisuuteen. Tavoitteena on rakentaa uusi identiteetti ”vanhaa” häpeämättä ja peittelemättä, yhdistämällä se uuteen minään ja ammattiminään. Liian usein maahanmuuttajat kokevat, että ennen olin esim. opettaja ja arvostettu, mutta nykyään olen vain siivooja ja aliarvostettu ja köyhä.

Vertaistuki on tärkeä elementti, mistä syystä Caritaksessa panostetaan maahanmuuttajien kanssa työskennellessä kokemusasiantuntijaan ja/tai yhteisen kielen kautta kokemusten jakamiseen. Onnistuneet työelämätarinat ja kokemukset ovat tärkeitä vahvistettaessa ja voimaannuttaessa maahanmuuttajien työidentiteettiä, mutta myös tarkasteltaessa yleistä yksilön hyvinvointia.

Tämä kerta on myös se, jolloin ryhmän ohjaajan ja avustavien ohjaajien roolit vaihtelevat – ryhmäläiset kiinnittyvät ja työstävät nukkea sen ohjaajan kanssa, joka tuntuu luontaisimmalta. Koko ajan pidetään kuitenkin huoli siitä, että jokainen on mukana ja kukaan ei jää yksin ja/tai syrjään.

Jos lapsia on paikalla, heidät pidetään keskiössä ja otetaan mukaan työskentelyyn. Lapsi ei saa kokea olevansa tiellä ryhmän toiminnassa, mutta ei myöskään saa dominoida äidin ja/tai isän oman nuken työstöä. Lapsista puhutaan ja lasten kautta lähestytään teemaa, kuten ensimmäiselläkin tapaamiskerralla.

3. Ryhmätapaaminen – vanhemmuuden variaatiot

Ryhmäläisten ollessa tutumpia lähdetään heitä johdattamaan kohti suomalaista työelämään. Miten olla riittävän hyvä vanhempi ja silti työelämässä omana itsenään? Mitä se tarkoittaa, jos teen töitä ja/tai opiskelen ja lapseni on hoidossa? Miten arkeni toimii käytännössä ja minkälaista työtä voin tehdä?

Kokemuksemme mukaan, maahanmuuttajilla on erityisiä vaikeuksia hahmottaa erilaisia ammatteja, työkäytänteitä ja työelämän tapoja, koska omakohtaista kokemusta ei ole tai perhe- ja ystäväpiirissä ei ole työssäkäyviä vanhempia.

Kuullaan esimerkkejä ja kerrotaan erilaisia tarinoita vanhemmista työelämässä. Jos mahdollista, paikan päälle kutsutaan pari vanhempaa, joita ryhmäläiset voivat haastatella. Tuodaan esille käytännöntilanteita ja toimintaesimerkkejä, kuten jos lapsi sairastuu tai lapsi täytyy viedä hammaslääkäriin työajalla. Jos ryhmäläiset eivät osaa esittää kysymyksiä, ryhmän ohjaajat esittävät kysymyksiä auttaen ryhmäläisiä siten mukaan keskusteluun ja kannustaen heitä tuomaan omia pohdintojaan esille. Tulkin tärkeys korostuu, kun lähdetään puhumaan ja kysymään ”vaikeista” asioista. Selkokielisyys, kielen puhuminen ymmärrettävästi ja hitaasti, on tärkeää.

Tämä on kokemuksemme mukaan aihe, jota ei käsitellä esimerkiksi TE-toimistossa riittävästi. Lähtökohtana on usein, että kaikki tietävät, miten tulee toimia työelämässä silloin, kun lapsi sairastuu tai, että vanhemmuus ei ole este tai taakka työtä vastaanottaessa, vaan vanhemmuus voi olla myös etu, johon työnantajat kiinnittävät huomiota. Vanhemmuuden taitoja ovat usein käytännöllisyys, organisoinnin taidot ja ajankäyttö vain muutamia esimerkkejä mainitaksemme. Tärkeää olisi, että tällä ryhmäkerralla ryhmäläiset kokisivat vanhemmuuden vahvuudeksi, ei taakaksi tai heikkoudeksi, jonka taakse piiloutua.

  1. Ryhmätapaaminen – vuorovaikutus

Tämä on kerta, jolloin kannustetaan saamaan yhteys ja vuorovaikutus työnantajien kanssa. Ryhmässä harjoitellaan CV:n laadintaa ja pohditaan sen sisältöjä, ohjeiden ja jaettava rungon pohjalta. Lisäksi harjoituksen avulla kerrytetään omakohtaista kokemusta työhaastattelusta. Osallistujille on tärkeää harjoitella työhaastattelua suomen kielellä ja saada tietoa ja kokemusta tyypillisistä haastattelukysymyksistä ja niihin vastaamisesta. Tarvittaessa tällä kerralla voidaan käyttää ulkopuolista kouluttajaa.

Ryhmätapaamisissa 3 ja 4 korostuu kokemustiedon välittäminen henkilökohtaisuuden kautta pelkkien ”tietoiskujen” sijaan. Nämä kerrat on räätälöity ja suunniteltu juuri maahanmuuttajien tarpeista lähtien. Tällä uskomme olevan enemmän vaikutusta ohjattavien kokemuksiin samanrvoisina työnhakijoina muun väestön kanssa varsinaisissa työnhakutilanteissa.  Jos ryhmässä on mukana suomalaisia ja/tai Suomessa kasvaneita maahanmuuttajia, kerrat 3. ja 4. muokkautuvat heidän tarpeitaan enemmän vastaavaksi, sillä heille suomalainen työympäristö ja -kulttuuri ovat tuttuja. Kotitehtäväksi ryhmäläiset saavat CV:n tekemisen kotona loppuun ja/tai kokonaan; riippuen siitä ovatko he ryhmäkerralla alkaneet sitä jo täyttää.

  1. Ryhmätapaaminen – tulevaisuuden työelämäntaidot

Ryhmätapaamisessa jalkaudutaan ulos eli lähdetään tutustumaan johonkin ryhmäläisten toivomaan paikkaan, esimerkiksi työvoimatoimistoon tai oppilaitokseen. Vierailupaikan esittelijän kanssa on sovittu ryhmän vastaanottamisesta. Tavoitteena on antaa ryhmäläisille tunne siitä, että paikalla ollaan tutustumassa, eikä asiakkaina. Tällä halutaan vahvistaa ryhmäläisten kokemusta kuulumisesta yhteiskuntaan tasavertaisena jäsenenä, joka saa apua ja palvelua, eikä ole esimerkiksi pakotettu toimimaan työvoimahallinnollisena toimenpiteenä. Kerralla halutaan vahvistaa ryhmäläisten omaa halua ja kokemusta sekä tehdä näkyväksi ryhmäläisten oma kapasiteetti ja tahto alkaa rakentaa omaa työminää Suomessa.

  1. Ryhmätapaaminen – itsensä johtaminen

Viimeisellä tapaamiskerralla käydään läpi kotitehtävä eli CV. Keskustelun avulla vahvistetaan ryhmäläisten omia tavoitteita ja autetaan mahdollisuuksien mukaan käytännön asioissa. Ryhmäläisille annetaan realistinen kuva mahdollisuuksista työmarkkinoilla, mutta kannustaen unelmiin. Pyritään terävöittämään ryhmäläisten seuraavia askelia ja suunnitelmia. Varmistetaan, että seuraavat askeleet on päätetty, kuten aika varattuna TE-toimistoon, päiväkotihakemus on täytettynä ja työhakemus jätettynä. Tapaamiskerta päätetään yhteiseen juhlaan – fiesta, johon jokainen on tuonut mukanaan oman maansa herkkuja. Tällä vahvistetaan myös ryhmäläisten omaa identiteettiä peittelemättä lähtömaata ja kulttuuria – olemme kaikki hyviä omina itsellisinä tyyppeinä taustasta ja vastoinkäymisistä huolimatta, joita on jokaisella. Ja voimme olla ylpeitä lapsistamme, antaen heille esimerkkiä työssäkäyvästä tai opiskelevasta vanhemmasta.

DUUNI-kokonaisuuteen kuuluu myös kolme yksilöohjauskertaa, mutta Caritaksessa on havaittu, että ryhmäläisillä ei ole ollut tarvetta niihin ryhmän jälkeen. Pienryhmätoiminnassa ollaan usean ohjaajan voimin voitu toteuttaa ohjausta hyvin yksilökeskeisesti.

Tätä mahdollisuutta kuitenkin tarjotaan ja etenkin ryhmän päätyttyä ohjattava voi hyötyä henkilökohtaisesta ohjauksesta. Ohjattavaa voidaan tavata joko hänen kotonaan tai toimistolla ja auttaa yksilöllisesti eteenpäin työ- tai opiskelupaikan hakemisessa. Tukea häntä siirtymävaiheessa, joka on erityisesti maahanmuuttajille haastava.